Palasin juuri Azoreilta, jossa peippojen määrät olivat aika huimia. Sikäläiset peipot ovat morelensis-alalajia, joka muistuttaa eniten Madeiralla tavattavaa maderensista.

Ulkonäöstä on monessakiin julkaisussa juttua, mutta äänistä en ole löytänyt järkeviä kuvauksia. Erityisen mielenkiintoista oli, että läntisimmillä saarilla Corvolla ja Floresilla peipot ääntelevät hyvin eri tavalla kuin itäisillä saarilla Sao Miguelilla tai jopa Terceiralla.

Lentoääni
Suomalaista jyb-lentoääntä vastaava ääni on Corvon ja Floresin linnuilla hento (v)iu tai iu(b), toisinaan kuivempi hieman järripeippomaisempi i(ä). Itäisten saarien linnuilla selvästi voimakkaampi ja selkeämpi jiu ja selkeäloppuinen jiup tai jopa suomalaistyyppinen jyb. Äänityksiä kummastakin äänityypistä löytyy, mutta läntisistä heikompilaatuisia.

Varoitus
Suomalaista tvink-varoitusta vastaavaa en kuullut Corvolla ja Floresilla lainkaan! Aivan kuin tuo ääni olisi puuttunut kokonaan listalta. Lieneekö syyllinen petolintujen puuttuminen saarilta? Itäisillä saarilla hento vink tai selkeämpi tink, jota kuulin vain muutamaan otteeseen sarjana useampaan kertaan toistettuna. Tästä on äänityksiä.

Yhteysääni
Suomalaista hyit-ääntä vastaava yhteysääni on läntisillä saarilla pikkuvarpusen säksätystä muistuttava voimakas ja kuuluva dsää, jolla on kiihkeästi toistettuna luultavasti tvink-varoituksen merkitys. Ääni ei kuulosta miltään aiemmin kuulemaltani peipon ääneltä. Itäisillä saarilla kuuluu toisinaan samantapaista särähtävää kutsua, mutta myös hieman raincallin tapaista ryit-ääntä. Molemmista on äänityksiä.

Viime aikoina olen hoitanut meneillään olevaan projektiin liittyen kaikki äänitykseni Telingalla ja parilla ME62-mikillä. Kaikki hienostelut tilaäänillä, äänimaisemien etsiminen ym. on olosuhteiden pakosta ollut pakko jättää odottamaan parempaa aikaa.

Tilaäänien julkaisemiseen tarkoitettu DTS-CD-julkaisu, jota kovasti valmistelin viime syksynä, jäi vaiheeseen tämän projektin takia.

No kaikkea ei aina ehdi. Koska pian on tiedossa pari pidempää ulkomaanreissua päätin kokeilla poikkeuksellista mikrofoniasettelua, joka mahdollistaa helposti mukana kulkevan tilaäänilaitteiston  Telingan stereolla.

Koristan tämän tarinan jossain vaiheessa kuvillakin, mutta sitä ennen pikainen idean esittely, johon mielelläni otan vastaan kommentteja.

Mikrofoniasettelu

• Eteen Telingalla vahvistettu A-B-stereopari
• Taakse A-B-parin takana 45 cm päässä MS-pari (hertta ja kasi). Mikrofonit on sijoitettu saman putken sisälle kuin Telingan polttopisteessä olevat mikit. Rakenne on peritaatteessa melko  käytännöllinen ja helppo.

Ajo 5.0 ääniin

1. A+B monosumma, joka on tästedes nimeltään AB
2. AB -8dBa (jolla saadaan vaimennus muiden mikkien tasolle)
3. Vaihevirheen korjaus AB:lle (45cm > 2ms). Tällä saadaan etumikkien kalvo näennäisesti samaan kohtaan ja vaiheeseen MS-asettelun kanssa
4. S-kanavan dublikointi
5. S2-kanavan (äsken tehdyn dublikaatin) kääntö vastaääneksi
6. AB+S > oikea_etu
7. AB+S2 > vasen_etu
8. AB > keski_etu
9. M+S > oikea_taka
10. M+S2 > vasen_taka

Ajo maisemastereoksi

1. keski_etu (40%) + oikea_etu (50%) + oikea_taka (10%) > oikea_maisemaääni
2. keski_etu (40%) + vasen_etu (50%) + vasen_taka (10%) > vasen_maisemaääni

Ajo lajiäänistereoksi

1. A (80%) + oikea_taka(20%)  > oikea_lajiääni
2. B (80%) + vasen_taka(20%)  > vasen_lajiääni

Lopullinen stereo ajetaan maisema- ja lajiäänistereoiden summana monitoroiden.

Saas nähdä, miten tuo menee!
Itse epäilen koinsidenssin onnistumista etumikin monosumman viivästämisessä. Mikäli se ei onnaa, niin sitten tämä täytyy unohtaa. Inhoan epäselvää äänikuvaa.

SoundCloud on loistopeli!

Perustin palveluun maakohtaisia albumeita, joihin ajan kanssa lisäilen parhaat äänitteeni.

Tarkoituksena ei ole täyttää albumeita lajiluettelolla, vaan kaivaa niihin vain parhaat äänitykset. Monista maista ei hyviä äänityksiä saa. Joko maa on täynnä ihmisen tuottamia murinoita (Kuwait) tai sitten sääolot ovat sateiset tai tuuliset (Kanaria, Israel), jolloin äänityksien taso jää hieman vaikkapa Suomen olosuhteita heikommiksi.

Toivon mukaan saan albumit valmiiksi tämän vuoden aikana ja markkinoille kokonaisuutena. Alla kuitenkin albumien aiheet, joita täydentelen

Albumi "Birds in Finland"
SFN1000-8
Albumi "Birds in Kuwait"
SFN1000-9

Albumi "Birds in Israel"
SFN1000-10

Albumi "Birds in Thailand"
SFN1000-11

Albumi "Birds in Egypt"
SFN1000-12

Albumi "Birds in Turkey"
SFN1000-13

Albumi "Birds in Canary Islands"
SFN1000-14

Vannoin, etten koskaan enää julkaise netissä ainuttakaan äänitettä, mikäli en keksi tapaa julkaista niitä täysin suojatusti.

SoundCloud on juuri sellainen palvelu, jota olen jo vuosia kaivannut.

Palvelussa ei selaimelle siirretä äänitiedostoa soitettavaksi lainkaan, vaan selaimeen ladataan soitto-ohjelma, joka avaa äänistreamin suoraan SoundCloudin suojatuista hakemistoista.

Lisäksi palvelussa julkaisija voi luoda omia albumeita, joihin saa näppärästi lajiteltua vaikkapa eri alueiden äänitteet.

Julkaisija voi itse päättää, pystyykö äänitettä kopioimaan, linkittämään tai vain soittamaan.

Lisäksi äänitteeseen voi liittää copyright-tietoja, kuten äänitteen isrc-koodin tai levyn EAN:n.

Tässä SoundCloudin profiilini. Arvoisa piraattiäänitteiden ystävä, voi kernaasti linkittää näitä äänitteitä omalle sivulleen.

Viimeisen muutaman kuukauden aikana olen törmännyt muutamaan varsin mielenkiintoiseen viritykseen, jossa käytetään kohtalaisen törkeästi hyväksi netissä olevaa lintutietoa.

Ensimmäinen näistä oli Finnbirds-niminen sovellus. Tuo ohjelma käyttää hyväkseen Xeno-Cantoa (äänet), Luontoporttia (esittely, kuvat), Wikipediaa (esittelyt) sekä luontomuseon Lintuatlasta (levinneisyyskartat).
"Ohjelmoija" on luonut huonon käyttöliittymän ja linkittänyt siihen muiden työn tuloksia. Törkeintä on Writghtin veljesten maalausten ottaminen varsinaiseksi kuvitukseksi.
Vaikea arvioida käyttöliittymän tekijän työmäärää, mutta Atlaksen satoihin tuhansiin työtunteihin, kuvien tai äänitteiden saamiseen meneviiin henkilökohtaisiin rahallisiin panostuksiin, vaivaan ja käsittelyn+julkaisemisen ammattitaitoon tai tekstien tuottamiseen verrattuna veikkaan panostuksen olleen promillen tuhannesosan luokkaa.
Ohjelman hinta Appstoressa on 1,60 €

Periaatteeltaan samanlainen, mutta ilmainen, on web-sivupohjainen Angelfiren lintukirja. Siihen on linkitetty wikipedian tekstien, ja lintukuva.fi:n kuvien lisäksi varsin läpinäkymättömästi Ilkka Heiskasen ja Hannu Jänneksen tallentamia ääniä sekä luontomuseon Lintuatlaksen kartat.

Uskon, että nämä ohjelmat on tehty aivan vilpittömällä mielellä kansanvalistustyön hengessä. Uskon myös, että tekijät olettavat useimpien muiden netin käyttäjien tapaan, että läpinäkymätön linkittäminen on ihan ok.

Jotta moisilta "lintukirjoilta" tulevaisuudessa vältyttäisi, suosittelen tämäntapaisten julkaisujen tekijöitä tutustumaan kirjailijakollegani Jukka Korpelan tekijänoikeussivuihin.

Erityisen tärkeä on sivu, jossa pohditaan julkistamista netissä.

Äänittäjä, joka julkaisee äänitteen sivuillaan ei ole antanut dokumenttia muiden julkistettavaksi. Tähän aiheeseen tuleva "lintukirjailija" voi tutustua myös Antipiracyn sivuilla.

Sivujen julkitulo lisäsi keskustelua aiheesta aika monellakin foorumilla. Tässä mielestäni kummallisimmat kommentit, jotka edustanevat kohtalaisen suurta otantaa Internetin käyttäjistä:

1.  "en ymmärrä esim. xxxx-sivustoa jossa laitetaan harvinaisiakin äänitteitä netissä näytille ikään kuin vapaasti houkutteille.  Mainostakoon omia tuotoksiaan ilman kattavia näytearkistoja ja myyköön  äänitteet sitten levyinä yms. jos haluaa välttyä kopioinneilta."
2. "Lintuäänitteetkin on tehty luvatta (kysymättä lupaa) , ei pitäisi tehdä liiketoimintaa siitä minkä Luoja on meille antanut."
3. "se mikä on webissä julkista, on globaalia kansallisomaisuutta, kaikkien iloksi – osallistuminen tähän on vaapaaehtoista"

Yritin löytää näistä edes hippusta sarkasmia, mutta yhtä hymiötä lukuun ottamatta pelottavan tosissaan nämä kommentoijat olivat.

Ruddy Turnstone, Arenaria interpress, Karikukko
1 Morro Jable, 1 Isla de Lobos

Sanderling, Calidris alba, Pulmussirri
2 Morro Jable

Common sandpiper, Actitis hypoleucos, Rantasipi
1 Morro Jable, 2 Morro Jable

Little Ringed Plover, Charadrius dubius, Pikkutylli
1 Los Molinos 500m from reservoir
2 Los Molinos, harbour

Common Ringed Plover Charadrius hiaticula, Tylli
1 ad winter pl. Punta del Jandia

Kentish Plover, Charadrius alexandrinus, Mustajalkatylli
1 ad winter pl. Punta del Jandia
1 ad summer pl. Punta del Jandia

Yellow-legged Gull, Larus michaellis atlantis, Etelänharmaalokki
Common. +20 Punda del Jandia, 40 Morro Jable, +60 Corallejo, Breeds on Isla de Lobos

Sandwich Tern Sterna sandvicensis, Riuttatiira
4 Morro Jable harbour, 2 Jandia, 6 Corallejo harbour

Sardinian Warbler, Sylvia melanocephala, Samettipääkerttu
2 Jandia Golf, 1 Morro Jable, 1 Betancuria

Blackcap, Sylvia atricapilla, Mustapääkerttu
1 Jandia

Spectacled Warbler, Sylvia conspicillata, Pikkupensaskerttu
Common. Best place +30 Jandia saltmarsh

Monk Parakeet, Myiopsitta monachus, Munkkiaratti
+20 and about 10 breeding at Jandia

[ Sacred Ibis or Australian White Ibis, Threskiornis aethiopicus or Threskiornis molucca, Pyhä/australianiibis ]
1 + 2 Jandia

[ Hadada Ibis, Bostrychia hagedash, Hadadaiibis ]
2 + 4 Jandia

African Blue Tit, Parus tenerifae, Afrikansinitiainen
1 close to Morro Jable Harbour, 1 Morro Jable Hotel Igramar, 2 Jandia, 1 La Lajita

Common Chiffchaff, Phylloscopus collybita, Tiltaltti
2 close to Morro Jable Harbour, 1 Morro Jable central Park, 1 singing Jandia Park, 3 Jandia Golf
All but one were descend calling birds "hii-y" or "hiiy" almost like Canary Island Chiffchaff. One was typical northern Europe type "hyit" or "hiit" (recorded)

Spanish Sparrow, Passer hispaniolensis, Pensasvarpunen
Common at agriculture and urban habitats like every other Canary Islands. Breeds in Canary Palms and colonies was typical 10 to 50 birds.

Fuerteventura Chat, Saxicola dacotiae, Kanariantasku
female + male and female + male and female at Jandia Golf, 1 female Los Molinos reservoir, 2 male and female at gorge to Los Molinos
Male at Jandia Golf
Female at Jandia Mountains
Male at Jandia Mountains
Male at Los Molinos
Female at Los Molinos

Houbara Bustard, Chlamydotis undulata, Kaulustrappi
4 birds at Los Molinos steppe (middle of the desert at only green spot), 1 + 1 bird Tindaya, 1 Punta del Jandia

Cream-coloured Courser, Cursorius cursor, Aavikkojuoksija
1 bird1 at Los Molinos steppe (middle of the desert at only green spot)

White Wagtail, Motacilla alba, Västäräkki
1 Los Molinos, 2 + 1 + 1 Jandia Golf

Grey Wagtail, Motacilla cinerea, Virtavästäräkki
1 Jandia Park, 2 Jandia Golf

Berthelot’s Pipit, Anthus berthelotii, Kanariankirvinen
Allmost everywhere but best place was mountains (altitude 300-600 m) at Jandia peninsula

Meadow Pipit, Anthus pratensis, Niittykirvinen
1 bird at Jandia Golf (first in Canary Island for me!)

Trumpeter Finch Bucanetes githagineus, Aavikkotulkku
18 Jandia Golf, 3 Los Molinos

Barbary Partridge, Alectoris barbara, Kalliopyy
2 Costa Calma, 3 Los Molinos

Lesser Short-toed Lark, Calandrella rufescens, Pikkukiuru
+50 Jandia highest slopes, c.20 Los Molin, 2 Tindaya

Hoopoe, Upupa epops, Harjalintu
1 Jandia Park, 1 Costa Calma, 1 Tindaya

Southern Grey Shrike, Lanius meridionalis, Etelänisolepinkäinen
1 Costa Calma, 1 close to Airport, 1 Tindaya

Rock Dove, Columba livia, Kallio/kesykyyhky
c. 100 Morro Jable, c.50 Jandia, c.150 Corallejo, Common all culture habitat but not at mountains.

Collared Dove, Streptopelia decaocto (incl. S. decaocto x S. risoria), Turkinkyyhky (sisältäen turkin x saharanturturikyyhky)
Common everywhere. Flocks 15 Corallejo, +40 Jandia Golf

Common Buzzard, Buteo buteo, Hiirihaukka
4 Jandia mountains

Kestrel, Falco tinnunculus, Tuulihaukka
Not a common at southern or eastern part of Fuerteventura but allmost everywhere at Central and Northern. +10 Betancuria Valley

Linnet, Carduelis cannabina, Hemppo
All records are for wintering flocks. +20 Jandia Golf, 12 Los Molinos, 30 Morro Jable Central Park

Egyptian Vulture, Neophron percnopterus, PIkkukorppikotka
1 adult Barranco del Torre, 1 adult Los Molinos, 1 adult and 1 subadult at Corallejo

Whimbrel, Numenius phaeopus, Pikkukuovi
1 Morro Jable, 1 Isla de Lobos

Greylag Goose, Anser anser, Merihanhi
5 birds (might be domestic) at Jandia Beach

Little Egret, Egretta garzetta, Silkkihaikara
1 Jandia, 1 Morro jable, 1 Isla de Lobos

Cattle Egret Bubulcus ibis, Lehmähaikara
Only at Jandia (flock of 12 birds, 5 at lighthouse, 3 parking area at some hotel)

Grey Heron, Ardea cinerea, Harmaahaikara
1 Morro Jable harbour

Ruddy Shelduck, Tadorna ferruginea, Ruostesorsa
c.50 Los Molinos

Birds records in Googlemaps

Recordings at Fuerteventura

• Yellow-legged Gull. Long call. FI-SFN-11-00001_110106145820_larmicatl_call_fuerteventura
• Spanish Sparrow. Flock Song. FI-SFN-11-00002_110106120823_pashis_song_fuerteventura
• Spanish Sparrow. Flock Song. FI-SFN-11-00003_110106120547_pashis_song_fuerteventura
• Spectacled Warbler. Song. FI-SFN-11-00004_110106120028_sylcon_song_fuerteventura
• Spanish Sparrow. alarmcall. FI-SFN-11-00005_110106114745_pashis_alarmcall_song_fuerteventura
• Trumpeter Finch. Call. FI-SFN-11-00006_110106112923_buccit_call_fuerteventura
• Raven. Soft Call. FI-SFN-11-00007_110106112742_corrax_call_fuerteventura
• Trumpeter Finch. Call. FI-SFN-11-00008_110106112456_buccit_call_fuerteventura
• Fuerteventura Chat. Tsak-call and song. Very good! FI-SFN-11-00009_110106112155_saxdac_song_call_fuerteventura
• Grey Wagtail. Flycall. FI-SFN-11-00010_110106111925_motcin_flycall_fuerteventura
• Linnet. Song. Flock. FI-SFN-11-00011_110106110939_carcan_flycall_fuerteventura
• Trumpeter Finch. Flycall. FI-SFN-11-00012_110106110939_buccit_flycall_fuerteventura
• Common Chiffchaff. Ascending call. FI-SFN-11-00013_110106110234_phycol_hyit_call_fuerteventura
• Common Chiffchaff. Ascending call. FI-SFN-11-00014_110106110128_phycol_hyit_call_fuerteventura

Moni muukin kuin minä on ihmetellyt ja tuumaillut, onko amerikantaivaanvuohen ja taivaanvuohen kitkutuksessa tai kitkot-äänissä lajien välisiä eroja. Latasin Xeno-canton ääniä, avasin ne Audacityyn ja tein vertailun Amerikkalaisten ja Eurooppalaisten äänitteiden välillä.

Kuten olen jo aiemmin sanonut on spektrien tuijotus usein melko turhaa touhua. Omat korvat on paljon parempi ja tarkempi instrumentti äänien sävyjen erottamiseksi! Sen sijaan pienet lajikohtaiset tuntomerkit voivat hyvinkin tulla esille spektrien vertailuissa.

Toisin kuin puputus, tässä esitellyt äänet tulevat äänielimistä ja ovat paljon huonompia tuntomerkkejä lajimääritystä ajatellen.

Kit-kit-kit-kit…

Kummallakin pukilla on kaksi hieman erityyppistä kitkutusääntä: jatkuva yhdellä äänellä esitetty ja toinen kahdella eri korkuisella sävelellä esitetty versio. Tässä ensin vertailua yhtenäisesti toistuvasta äänestä ja vertailuna Tarsigerissa olevat Pasi Pirisen ja Harry Lehdon äänitteet.

Ylläoleva äänite on Chris Parrishin 8.6.2008 (Pacific Creek, Grand Teton NP, Wyoming) ja alempi on äänitetty Ruotsissa.

Kumpikin äänite näyttää hyvin samanlaiselta, pää-äänes soi noin 2500 Hz taajuudella ja sen alla hieman heikompi harmoninen. Korvakuulolla kumpikin ääni kuulostaa hyvin samanlaiselta. Ainoa ero näyttää olevan toistonopeudessa. 2,5 sekunnin äänitteellä amerikkalainen kitkuttaa 12 kertaa ja eurooppalainen 10. En usko tuon olevan mikään tuntomerkki, vaan se riippunee vireystilasta.

Amerikantaivaanvuohen spektrissä pää-ääni soi 2665 Hz ja alempi äänes1410 Hz taajuuksilla.

Eurooppalaisen taivaanvuohen tässä ääninäytteessä taajuudet ovat 2616 ja 1358. Äänet ovat siis identtiset.

Pasi Pirisen äänitteellä kuullaan 2,5 sekunnin näytteessä 10 tasaista kitkutusta, josta alempi äänes on suodattunut luultavasti etäisyyden vuoksi pois. Pää-äänes soi samalla taajuudella kuin vertailuäänitteillä. Myös kitkutuksen syttyminen ja sammuminen ovat identtiset vertailuäänitteille. Nopeuden puolesta tämä voisi olla eurooppalaisen taivaanvuohen ääntä. On huomattava, että Vihtasillassa on puputtavan linnun lisäksi ollut parhaimmillaan äänessä kolme normaaliäänistä taivaanvuohta.

Harry Lehdon äänitteellä huutelee juuri puputussarjan päättänyt lintu. Lyhyessä ääninäytteessä näkyy 11 kit-ääntä joten nopeus on amerikan ja euroopan lintujen välillä, mutta lähempänä amerikkalaista. Pää-äänes soi 2747 Hz taajuudella ja äänen malli on identtinen vertailuäänitteisiin.

Yhteenveto nopeasta yhtenäisestä kitkit-äänestä on, ettei lajiparia voi tuosta äänestä määrittää.

"tjik-kot" vai "chuck-a"?

Toinen taivaanvuohilajien "laulusta" koostuu kahdesta eri korkuisesta äänestä, joita kuvataan suomalaisessa oppaassa sanoilla "tjik-kot" ja amerikkalaisissa "chuck-a" ja "TIKa".

Mielestäni jo noista kuvauksista saa eron näiden lajeille kaiketikin tyypillisistä kaksitavuisista äänistä. Eurooppalainen taivaanvuohi tikuttaa keskimäärin tasaisemmin ja amerikkalainen laukkaa enemmän tai vähemmän.

Kuten kuvasta näkyy, on xeno-canton amerikassa äänitetyssä näytteessä (ylin näyte) tavut käytännössä yhdessä. Keskellä olevassa näytteessä on Laukaassa Pasi Pirisen äänittämä lintu, joka selvästikin ontuu. Äänitteen linnun identiteettihän ei luonnollisesti ole täysin selvä, kun paikalla oli tavallisiakin taivaanvuohia. Alimmassa on tyypillinen suomalainen taivaanvuohi, joka tikuttaa tjik-kot-tavujaan tasatahtiin.

Äänien korkeuden vaihtelut tuntuvat olevan sitä suurempia, mitä pidempi näiden väli on, mutta erot eivät ole merkittäviä.

3,1 sekunnin näytteessä kuullaan delicatan äänitteellä 10, Pirisen äänitteellä 10,5 ja gallinagon näytteessä 7,5 ääniparia. Pirisen äänitteen kitkot-ääni on nopeudeltaan lähellä amerikassa äänitettyä näytettä ja melko kaukana tyypillisestä tasatahtisesta eurooppalaisesta kitkutuksesta.

Mutta, mutta…

Homma ei ole ihan niin yksinkertainen. Valitettavasti ei voida päätellä lenkkaavasta äänestä kyseessä olevan amerikkalainen. Säeparien frenkvenssistä kaivattaisi paljon lisää materiaalia, jotta voitaisi oikeasti sanoa mielipidettä puoleen tai toiseen. Nimittäin myös suomalaiset taivaanvuohet lenkkaavat enemmän tai vähemmän. Kuulin juuri Korpilahdella pahasti toispuoleista kitkutusta, joka oli melko lähellä Pirisen äänitteellä kuultavaa, mutta tempoltaan lähellä normaalia suomalaista.

Amerikkalaisten lintujen taipumusta erotella kaksitavuista soidinääntään ei voi tässä arvioida, kun kokemusta on tasan noiden xeno-canton äänitteiden verran. Päätellen David Sibleyn kirjassa olevasta kuvauksesta "TIKa" sekä H.Lehdon jenkkikirjan "Chuck-a" kuvauksesta jälkimmäinen tavu on yleensä erotettavissa toisin kuin xeno-canton äänitteellä, jossa tavut ovat täysin yhdessä. On aivan mahdollista, että Pirisen äänitteellä oleva hieman eroteltu laukkaava ääni on myös amerikantaivaanvuohelle  tyypillinen.

Oma mielipiteeni on, että Pirisen äänittämän linnun tavoin nopealla frekvenssillä lenkkaavasti kitkottavia yksilöitä löytyy luultavasti kummastakin lajista, eikä näitä voi tästä äänestä lajilleen erottaa.

Laukaan amerikantaivaanvuohikandidaatin  ja amerikassa äänitetyn varman tapauksen äänitteiden vertailu spektristä kertoo määrittämisen kannalta monta hyvin tärkeää asiaa.

Erityisen tärkeää spektrin vertailu on kurppien kanssa, sillä soidinlennossa syöksyvaiheen ääni tulee reunimmaisista pyrstösulista sekä siitä, minkä mallista soidinlenkkiä lintu lentää. Jos nämä poikkeavat merkittäväsi, ei lajia voi tunnistaa puoleen tai toiseen.

Laukaan kurpan Ääninäyte (äänitteeni Tarsigerissa)

Amerikantaivaanvuohi (Andrew Spencer/ Xeno-canto.org: United States – Horsehead Lake, Kidder Co., North Dakota)

Lisäilen näitä sonogrammeja tähän sitä mukaa, kun niitä eteeni saan. Toivon mukaan siis ainakin Janne Aalto ja Pasi Pirinen toimittaisivat niitä minulle, kun ehtivät.

Säkeiden muoto, pituus ja väli

Laukaan Vihtasillan linnun sonogrammista erottuu mainiosti säkeiden äänesten korkeus ja muoto.

Laukaan linnulla säkeiden malli vaihtelee melkoisesti, johtuuko muuntelu tuulen heittelemästä äänestä vai onko se todellinen ilmiö, en tiedä. Tyypillisin säe on alla olevassa spektrissä viimeistä edustavia, eli säe, joka syttyy noin kahdessa sekunnissa kohoten korkeimpaan kohtaan noin kohdassa 2,2s. Sen jälkeen säe laskee huippukorkeudesta hieman alaspäin reilussa sekunnissa ennen kuin syöksy loppuu. Linnusta tarvittaisi vielä monin verroin enemmän tallennettuja hyvälaatuisia säkeitä ja niiden analyysiä.

Nousevan ja laskevan säkeen malli amerikassa tehdyssä äänitteessä ja Laukaan äänitteissä viittaa samankaltaisen profiilin soidinlentoon.

Säkeitten väli jenkkiäänitteellä on hieman tiuhempi kuin Laukaassa, mutta epäilen netissä ollutta tiedostoa leikatuksi muutamista tyhjistä kohdista. Kurpalla kestää aina tietty aika nousta takaisin soidinlentokorkeuksiin.

Kuuntelin kaikki tallenteeni ja säkeitten keskimääräinen väli on hieman alle 8s.

Laukaa, Vihtasilta 22.4. n. klo 22:05

United States – Horsehead Lake, Kidder Co., North Dakota

Yksittäisen säkeen analyysi

Yksittäisen säkeen malli alla olevassa kuvassa on hyvin helppo tehdä. Ylempänä on Laukaan lintu ja alla Jenkkilän äänite. Tästä näkyy hyvin puputuksen frekvenssi, joka on likimain täysin identtinen. Myös säkeen kesto on melkein iskulleen sama!

Frekvenssi amerikan äänitteessä iskujen väli on 27 iskua / 3,05 s = 0,11s
Laukaan äänitteessä iskujen väli on (26 iskua / 3,15 s) = 0,12s

Taivaanvuohen iskujen väli on luokkaa 0,05-0,07s.

Säe ei siis kuulosta lainkaan välimuotoiselta, vaan jopa hieman aktiivista amerikassa äänitettyä hitaammalta!

Kukin yksittäinen isku syttyy ja sammuu samalla tavoin, mikä tekee harmonisten äänien ohella äänestä samalta kuulostavan.

Taajuusanalyysissä otetaan näyte kokonaisesta säkeestä, jonka kaikki äänet summataan ja piirretään grafiikkana, josta erottuvat kaikkien äänesten piikit.

Äänesten keskinäisen suhteet voivat hieman vaihdella mm. tuulen mukana.

Tämä on kokonaisen säkeen analyysi, eli pää-ääneksen ja harmonisten soinnin korkeus riippuu mitä todennäköisimmin syöksykulmasta. Mitä jyrkempi syöksy, sitä kimeämpi ääni.

Tärkein tästä selviävä asia on, pää-ääneksen suhde kahteen ensimmäiseen harmoniseen ja niiden suhde kahteen seuraavaan. Tässä kuviossa on siis yksi säe kummastakin näytteestä. Kun yhden illan kaikki säkeet laitettaisi riviin ja laskettaisi niistä äänesten keskiarvo, olisivat ne todennäköisesti hyvin lähelle samankaltaisia.

Pää-äänes soi kummassakin täsmälleen samassa kohden 0,6-0,95 kHz välillä.

Harmoniset äänet, jotka tekevät äänen sävyn ovat käytännössä identtiset. Pää-ääneksen päällä samoilla taajuuksilla soi kaksi harmonista ja niiden päällä jälleen samoilla paikoilla kaksi heikompaa harmonista.

Ameriikan äänitteessä kuuluu vielä kuudeskin harmoninen noin 6 kHz kohdalla, mutta koska Laukaan äänite on otettu melko kaukaa, sitä ei saa tästä näytteestä kuuluville. Hyvin todennäköisesti sellainen kuitenkin löytyy.

Koska äänekset ovat samankaltaisia viittaa se siihen, että linnun uloimpien pyrstösulkien rakenne on identtinen tyypillisen amerikassa äänitetyn amerikantaivaanvuohen kanssa.

24.4. klo 8:50

Äänitysreissulla Laukaan suunnassa. Takatalvi tiivistää lintuparvet ja peippo- ja järrimassojen äänimaisemat on juuri nyt poikkeuksellisen helppoa äänittää

Paluumatkalla pysähdyin kurppapaikalla hetkeksi. Eilisen järvenrantasulan paikalla oli jääkansi ja sentin verran lunta. Eilen leppoisan vihreä nurmi oli nyt lumen peitossa. Epäilemättä nuo sulavat illaksi, mutta sää vaikuttaa kohtalaisen kehnolta.

Toivon mukaan sää suosisi kurppabongareita. Kyläyhdistyksen kahvipiste saa joka tapauksessa tänään takuuvarman myynnin.

23.4. klo 19:30–20:30

Ajoitus oli kohdallaan, kun kurvasin 19:30 Tomin pihan tuntumaan. Teiden varsilla parveili kansaa melkoisesti ja autoja oli siististi parkissa juuri siellä, missä pitkin.

Kurppa oli juuri tehnyt muutaman syöksyn ja näyttänyt monien mielestä lupaavalle.

Vain vartin ihmettelyn jälkeen kauempana Laukaaseen vievän tien varrella päivystäneet näkivät linnun lentävän lenkkiä jääkiekkokaukalon ympärillä ja putoavan sitten alas pienelle nurmikkoläntille, joka rajoittuu rantaviivaan.

Nopeimmat, Kuten Rahkosen Juha ehtivät ikuistamaan kurpan ensimmäisenä. Myös tuosta lenkin lentelystä Juha ehti räpsiä lajimäärityksen kannalta erittäin tärkeät otokset.

Sana levisi nopeasti ja pian peltotilkun ympärillä oli satakunta henkeä katselemassa, skouppaamassa ja videoimassa. Lintu siirtyili hieman pitkin rantaviivaa, mutta näyttäytyi lopulta kaikille varsin mallikkaasti. Omat skouppikuvani jäivät odottamaan aikaa parempaa.
 

23.4. klo 5:00–6:30

Pilvinen ja kolea aamu. Lintua etsimässä oli vain Olkion Kimmo ja minä. Eilenkin hetken kitkutellut taivaanvuohi päästi muutaman mäkätyksen, mutta puputtavasta linnusta ei tuolla välillä ollut havaintoa. Taitaa olla ilta-aktiivinen.

Epäilen silti, että tänä iltana paikalla on paljon väkeä. Siitä syystä tässä linkki Vihtasillan Järvilinnantie 15 havaintopaikalle. Kurppa soidinti tämän talon yläpuolella sekä NNW puolella olevan pellon ja ilmeisesti myös Vihtajärven S-pään paikkeilla, jossa on mukavan oloinen luhta.

Autot voi jättää Järvilinnantie 15 vieressä olevalle levikkeelle tai suljetulle pikkutielle, joka lähtee Tomin talon (nro 15) vierestä.

Ja näköjään Visa laittoi juuri lintutiedotukseen havainnon maalle uutena lajina Odotellaan siis satojen autojen rynnäkköä.

Tervetuloa, kunhan kamerat on valmiiksi viritettynä.

Hakkarin Tomin terveisiä!

Soitin juuri (9:10) Tomille, joka osaa Visan hälyviestin jälkeen varautua isompaan automäärään, kuin ensin ajateltiin. Autot voi jättää Järvilinnantien varteen, mutta parkkaus vain yhdelle puolelle, kiitos! Tie on kapea. Katsokaa, ettette tuki kylän asukkaiden pihoille vieviä teitä!

Tomi ei muista kertaakaa kuulleensa puputtajaa päivällä tai yleensä edes päivänvalossa vaan aina juuri illalla ja hämärän aikaan.

22.4.2010 Ikimuistoinen ilta Laukaan Vihtasillassa 21:45-22:30

Parina edellisenä kesänä Hakkarin Tomi on kuullut outoa puputtavaa taivaanvuohta pihallaan.

Viime vuonna yritin äänittää otusta muutamaan otteeseen onnistumatta.

Lintu palasi pesimäpaikoilleen tänä iltana 22.4. ja aloitti soitimen iltahämärissä noin 21.15. Kauaa lintu ei jaksanut soidintaa, mutta sain onneksi viimein äänitettäkin. Onpa kerrassaan kummallinen lintu! Kuulostaa aivan helmipöllöltä. Kuunnelkaapa:

Laukaan kurpan Ääninäyte (äänitteeni Tarsigerissa)

Olisi kiva päästä näkemään tämä puputtaja!

Äänityskauden huippuhetket lähestyvät ainakin Keski-Suomen korkeudella kovaa kyytiä. Parhaillaan mennään rastasparvien aikaa, mutta reilun viikon päästä ollaan jo hyönteissyöjien äänimaailmassa.

Äänitysmenetelmistä laatikkoäänitykset toimivat paremmin kevään alkupuoliskolla ja kannettavilla laitteilla tavoittaa mielestäni paremmin loppukevään ja kesän laulajat.

"Äänikatiskan" huippuaikaa on kevään alkupuolisko. Sulapaikat tiivistävät vesilinnut ja kahlaajat rajoitetuille alueille ja lähelle mikrofoneja. Kun sulat laajenevat ja pellot vapautuvat lumesta, linnut hajaantuvat yleensä turhan laajalle alueelle, jotta laatikkoäänityksiin jäisi riittävästi säästettävää.

Tilaäänilaitteisto on ollut käytössä noin viitenä aamuna viikossa. Tämän äänitysmenetelmän paras kausi on vielä edessä. Olen viime viikkoina löytänyt useita akustiikaltaan upeita ja rauhallisia kolkkia, joissa en ole aiemmin äänitellyt.