Nyt, kun olen kiikuttanut laatikkoani jos jonkunmoiseen mättäikköön, olen ryhtynyt aprikoimaan muutoin vallan mainion laatikkoäänityksen nurjia puolia.

Ihminen

Itsestään selvää on, että laatikko kiinnostaa ohikulkijoita, jos sellaiseen sattuvat törmäämään. Oma ja tuntemani toisen laatikkoäänittäjän ratkaisu on boksin sisällä oleva lappu, joka kertoo, mistä on kyse. 99% ihmisistä jättää boksin rauhaan, mutta se prosentti huolestuttaa.

Oma laatikkoni on spotattu toistaiseksi kaksi kertaa ja kummallakin kerralla vierailija on jättänyt laatikon rauhaan ja poistunut paikalta pikaisesti. Niin itsekin tekisin.

Jossain vaiheessa tulee eteen kuitenkin se sadas, joka keksii, että kai noilla vermeillä voisi tehdä rahaakin. Olen valmis ottamaan riskin, mutta sen vähentämiseksi naamioin laatikon aina ympäristöstä löytyvillä risuilla, ruohoilla ja sammaleella. 

Kehitteillä on myös vähän tehokkaampia naamiointivermeitä, mutta niistä enemmän joskus myöhemmin.

Sade ja muu kosteus

Kokonaan toinen juttu on luonto itse.

Eräs tuttavani soitti ja kertoi melko karmaisevan tarinan omasta boksiäänittämisestään. Valtameren rannalla, sopivilla kahlaajapaikoilla on mainio tilaisuus upeisiin äänityksiin. Nousuveden yläpuolella ei ole vaaraa laitteiden kastumisesta, joten boksin paikka oli tuosta vielä hieman kauempana. Illalla nousi kuitenkin tuuli ja aamulla boksi oli kadonnut!

Laatikko löytyi kaukaa rakkolevävallilta, mutta lähempi tarkastelu osoitti suuren aallon pyyhkäisseen laatikon yli ja kastelleen sen perusteellisesti. Kalliit laitteet olivat pilalla ja rahallinen tappio oli mittava. Otan syvästi osaa! Syy, miksi tämän kirjoitan näin julkisesti näkyville on opetus, joka toivottavasti auttaa muita samaa äänitystekniikkaa käyttäviä.

Mikrofonit eivät kestä vettä lainkaan. Kastuneita mikkejä ei voi korjata, vaan ne ovat roskistavaraa. Suolavesi ja makeampikin tuhoavat myös tallentimen.

Itse en tämän uutisen jälkeen aio koskaan laittaa mikkejä veden viereen. Sateella olen sen sijaan äänittänyt aivan normaalisti, sillä laatikon päällä on yleensä harva juuttikankainen peite, joka imee kovemmankin rankkasateen, mutta ei kuitenkaan vaikuta äänen väriin.

Epäilemättä joskus tulee se kerta, kun vesi pääsee mikrofoneille asti. Siitä syystä en käytä boksiäänittämisessä MKH-sarjan huippumikkejä, vaan halvempia K6-kannalla olevia, joiden mikrofonikapseli on vaihdettavissa.

Kova tuuli, lumisade tai pakkanen eivät vaikuta boksiäänittämiseen mitenkään. Styroksilaatikon sisällä on käytössä hieman lämpenevä akku, joka pitää laatikon sisuksen mukavan lämpöisenä. Toisaalta paahteella boksi varjostaa sopivasti, eikä ylikuumenemisen vaaraa ole.

Yhtä kaikki. en löydä boksiäänittämisestä ihmisen ja sateen lisäksi huonoja puolia. Lähes jokaisella 12-tunnin äänityssessiolla on noin 20-30 minuttia erinomaisia lajiäänitteitä. Lajikohtaisia projekteja riittää loppuelämäksi, sillä aina joku äänityyppi on puutelistalla ja kuten kuvaamisessa, myös äänitettäessä lähes aina voi saada aikaan edellistä paremman taltioinnin.