Laukaan amerikantaivaanvuohikandidaatin  ja amerikassa äänitetyn varman tapauksen äänitteiden vertailu spektristä kertoo määrittämisen kannalta monta hyvin tärkeää asiaa.

Erityisen tärkeää spektrin vertailu on kurppien kanssa, sillä soidinlennossa syöksyvaiheen ääni tulee reunimmaisista pyrstösulista sekä siitä, minkä mallista soidinlenkkiä lintu lentää. Jos nämä poikkeavat merkittäväsi, ei lajia voi tunnistaa puoleen tai toiseen.

Laukaan kurpan Ääninäyte (äänitteeni Tarsigerissa)

Amerikantaivaanvuohi (Andrew Spencer/ Xeno-canto.org: United States – Horsehead Lake, Kidder Co., North Dakota)

Lisäilen näitä sonogrammeja tähän sitä mukaa, kun niitä eteeni saan. Toivon mukaan siis ainakin Janne Aalto ja Pasi Pirinen toimittaisivat niitä minulle, kun ehtivät.

Säkeiden muoto, pituus ja väli

Laukaan Vihtasillan linnun sonogrammista erottuu mainiosti säkeiden äänesten korkeus ja muoto.

Laukaan linnulla säkeiden malli vaihtelee melkoisesti, johtuuko muuntelu tuulen heittelemästä äänestä vai onko se todellinen ilmiö, en tiedä. Tyypillisin säe on alla olevassa spektrissä viimeistä edustavia, eli säe, joka syttyy noin kahdessa sekunnissa kohoten korkeimpaan kohtaan noin kohdassa 2,2s. Sen jälkeen säe laskee huippukorkeudesta hieman alaspäin reilussa sekunnissa ennen kuin syöksy loppuu. Linnusta tarvittaisi vielä monin verroin enemmän tallennettuja hyvälaatuisia säkeitä ja niiden analyysiä.

Nousevan ja laskevan säkeen malli amerikassa tehdyssä äänitteessä ja Laukaan äänitteissä viittaa samankaltaisen profiilin soidinlentoon.

Säkeitten väli jenkkiäänitteellä on hieman tiuhempi kuin Laukaassa, mutta epäilen netissä ollutta tiedostoa leikatuksi muutamista tyhjistä kohdista. Kurpalla kestää aina tietty aika nousta takaisin soidinlentokorkeuksiin.

Kuuntelin kaikki tallenteeni ja säkeitten keskimääräinen väli on hieman alle 8s.

Laukaa, Vihtasilta 22.4. n. klo 22:05

United States – Horsehead Lake, Kidder Co., North Dakota

Yksittäisen säkeen analyysi

Yksittäisen säkeen malli alla olevassa kuvassa on hyvin helppo tehdä. Ylempänä on Laukaan lintu ja alla Jenkkilän äänite. Tästä näkyy hyvin puputuksen frekvenssi, joka on likimain täysin identtinen. Myös säkeen kesto on melkein iskulleen sama!

Frekvenssi amerikan äänitteessä iskujen väli on 27 iskua / 3,05 s = 0,11s
Laukaan äänitteessä iskujen väli on (26 iskua / 3,15 s) = 0,12s

Taivaanvuohen iskujen väli on luokkaa 0,05-0,07s.

Säe ei siis kuulosta lainkaan välimuotoiselta, vaan jopa hieman aktiivista amerikassa äänitettyä hitaammalta!

Kukin yksittäinen isku syttyy ja sammuu samalla tavoin, mikä tekee harmonisten äänien ohella äänestä samalta kuulostavan.

Taajuusanalyysissä otetaan näyte kokonaisesta säkeestä, jonka kaikki äänet summataan ja piirretään grafiikkana, josta erottuvat kaikkien äänesten piikit.

Äänesten keskinäisen suhteet voivat hieman vaihdella mm. tuulen mukana.

Tämä on kokonaisen säkeen analyysi, eli pää-ääneksen ja harmonisten soinnin korkeus riippuu mitä todennäköisimmin syöksykulmasta. Mitä jyrkempi syöksy, sitä kimeämpi ääni.

Tärkein tästä selviävä asia on, pää-ääneksen suhde kahteen ensimmäiseen harmoniseen ja niiden suhde kahteen seuraavaan. Tässä kuviossa on siis yksi säe kummastakin näytteestä. Kun yhden illan kaikki säkeet laitettaisi riviin ja laskettaisi niistä äänesten keskiarvo, olisivat ne todennäköisesti hyvin lähelle samankaltaisia.

Pää-äänes soi kummassakin täsmälleen samassa kohden 0,6-0,95 kHz välillä.

Harmoniset äänet, jotka tekevät äänen sävyn ovat käytännössä identtiset. Pää-ääneksen päällä samoilla taajuuksilla soi kaksi harmonista ja niiden päällä jälleen samoilla paikoilla kaksi heikompaa harmonista.

Ameriikan äänitteessä kuuluu vielä kuudeskin harmoninen noin 6 kHz kohdalla, mutta koska Laukaan äänite on otettu melko kaukaa, sitä ei saa tästä näytteestä kuuluville. Hyvin todennäköisesti sellainen kuitenkin löytyy.

Koska äänekset ovat samankaltaisia viittaa se siihen, että linnun uloimpien pyrstösulkien rakenne on identtinen tyypillisen amerikassa äänitetyn amerikantaivaanvuohen kanssa.

24.4. klo 8:50

Äänitysreissulla Laukaan suunnassa. Takatalvi tiivistää lintuparvet ja peippo- ja järrimassojen äänimaisemat on juuri nyt poikkeuksellisen helppoa äänittää

Paluumatkalla pysähdyin kurppapaikalla hetkeksi. Eilisen järvenrantasulan paikalla oli jääkansi ja sentin verran lunta. Eilen leppoisan vihreä nurmi oli nyt lumen peitossa. Epäilemättä nuo sulavat illaksi, mutta sää vaikuttaa kohtalaisen kehnolta.

Toivon mukaan sää suosisi kurppabongareita. Kyläyhdistyksen kahvipiste saa joka tapauksessa tänään takuuvarman myynnin.

23.4. klo 19:30–20:30

Ajoitus oli kohdallaan, kun kurvasin 19:30 Tomin pihan tuntumaan. Teiden varsilla parveili kansaa melkoisesti ja autoja oli siististi parkissa juuri siellä, missä pitkin.

Kurppa oli juuri tehnyt muutaman syöksyn ja näyttänyt monien mielestä lupaavalle.

Vain vartin ihmettelyn jälkeen kauempana Laukaaseen vievän tien varrella päivystäneet näkivät linnun lentävän lenkkiä jääkiekkokaukalon ympärillä ja putoavan sitten alas pienelle nurmikkoläntille, joka rajoittuu rantaviivaan.

Nopeimmat, Kuten Rahkosen Juha ehtivät ikuistamaan kurpan ensimmäisenä. Myös tuosta lenkin lentelystä Juha ehti räpsiä lajimäärityksen kannalta erittäin tärkeät otokset.

Sana levisi nopeasti ja pian peltotilkun ympärillä oli satakunta henkeä katselemassa, skouppaamassa ja videoimassa. Lintu siirtyili hieman pitkin rantaviivaa, mutta näyttäytyi lopulta kaikille varsin mallikkaasti. Omat skouppikuvani jäivät odottamaan aikaa parempaa.
 

23.4. klo 5:00–6:30

Pilvinen ja kolea aamu. Lintua etsimässä oli vain Olkion Kimmo ja minä. Eilenkin hetken kitkutellut taivaanvuohi päästi muutaman mäkätyksen, mutta puputtavasta linnusta ei tuolla välillä ollut havaintoa. Taitaa olla ilta-aktiivinen.

Epäilen silti, että tänä iltana paikalla on paljon väkeä. Siitä syystä tässä linkki Vihtasillan Järvilinnantie 15 havaintopaikalle. Kurppa soidinti tämän talon yläpuolella sekä NNW puolella olevan pellon ja ilmeisesti myös Vihtajärven S-pään paikkeilla, jossa on mukavan oloinen luhta.

Autot voi jättää Järvilinnantie 15 vieressä olevalle levikkeelle tai suljetulle pikkutielle, joka lähtee Tomin talon (nro 15) vierestä.

Ja näköjään Visa laittoi juuri lintutiedotukseen havainnon maalle uutena lajina Odotellaan siis satojen autojen rynnäkköä.

Tervetuloa, kunhan kamerat on valmiiksi viritettynä.

Hakkarin Tomin terveisiä!

Soitin juuri (9:10) Tomille, joka osaa Visan hälyviestin jälkeen varautua isompaan automäärään, kuin ensin ajateltiin. Autot voi jättää Järvilinnantien varteen, mutta parkkaus vain yhdelle puolelle, kiitos! Tie on kapea. Katsokaa, ettette tuki kylän asukkaiden pihoille vieviä teitä!

Tomi ei muista kertaakaa kuulleensa puputtajaa päivällä tai yleensä edes päivänvalossa vaan aina juuri illalla ja hämärän aikaan.

22.4.2010 Ikimuistoinen ilta Laukaan Vihtasillassa 21:45-22:30

Parina edellisenä kesänä Hakkarin Tomi on kuullut outoa puputtavaa taivaanvuohta pihallaan.

Viime vuonna yritin äänittää otusta muutamaan otteeseen onnistumatta.

Lintu palasi pesimäpaikoilleen tänä iltana 22.4. ja aloitti soitimen iltahämärissä noin 21.15. Kauaa lintu ei jaksanut soidintaa, mutta sain onneksi viimein äänitettäkin. Onpa kerrassaan kummallinen lintu! Kuulostaa aivan helmipöllöltä. Kuunnelkaapa:

Laukaan kurpan Ääninäyte (äänitteeni Tarsigerissa)

Olisi kiva päästä näkemään tämä puputtaja!

Äänityskauden huippuhetket lähestyvät ainakin Keski-Suomen korkeudella kovaa kyytiä. Parhaillaan mennään rastasparvien aikaa, mutta reilun viikon päästä ollaan jo hyönteissyöjien äänimaailmassa.

Äänitysmenetelmistä laatikkoäänitykset toimivat paremmin kevään alkupuoliskolla ja kannettavilla laitteilla tavoittaa mielestäni paremmin loppukevään ja kesän laulajat.

"Äänikatiskan" huippuaikaa on kevään alkupuolisko. Sulapaikat tiivistävät vesilinnut ja kahlaajat rajoitetuille alueille ja lähelle mikrofoneja. Kun sulat laajenevat ja pellot vapautuvat lumesta, linnut hajaantuvat yleensä turhan laajalle alueelle, jotta laatikkoäänityksiin jäisi riittävästi säästettävää.

Tilaäänilaitteisto on ollut käytössä noin viitenä aamuna viikossa. Tämän äänitysmenetelmän paras kausi on vielä edessä. Olen viime viikkoina löytänyt useita akustiikaltaan upeita ja rauhallisia kolkkia, joissa en ole aiemmin äänitellyt.

Metsäkanalintujen äänittäminen on jostain syystä ollut minulle vaikeaa.

Metsojen äänitykset sujuivat kolmena edellisenä keväänä joko heikosti tai erittäin heikosti. Lajilla kun on paha tapa vaihtaa soidinpaikkaa päivittäin.

Riekkoja kuului takavuosina Suomenselän ja jopa Keski-Suomen alueellakin, mutta nykyään sitä pitäisi tavoitella Kainuusta tai Lapista.

Kiiruna lienee jo nyky-Suomessa mahdoton äänitettävä ja lajin tavoittanee nyt parhaiten Arkangelin pohjoispuoliselta tundralta.

Pyy on luku sinänsä. Siitä minulla on historiallinen äänite mökin kulmalta, kun lintu tuli sattumoisin aamutuimaan vislailemaan mökin kulmille. Sen koommin en ole pyyn vislailua onnistunut mikrofoneille tavoittamaan.

Teeri tuntuu olevan liki ainoa kanalintu, jonka äänittämisestä on ollut edes jotain toiveita. Aika monen maisematyyppisen äänitteen jälkeen päätin viedä laatikon teerien soidinpaikalle. Hyvä juttu, mutta missä niitä on?

Järven jäällähän teeret tetsaavat yhtenään, mutta pelottavan sinimustalle puikkoontuvalle jäälle ei uskalla ilman hydrokopteria. Pellot ja metsäraiviot ovat tietenkin otollisia paikkoja, mutta niissä on metson tyyppinen ongelma. Muutaman linnun taistelutanner vaihtuu joka aamu.

Jäljelle jäivät vain turvesuot, joilla teeret tuntuvat viihtyvän mainiosti. Keski-Suomessa näiden ongelmana ei ole teerien puute tai perinteisille paikoille joukolla kerääntyminen vaan Jyväskylän Yliopiston tutkijat. Heidän teeritutkimuksiaan en ainakaan minä henno häiritä.

Soitin sylttytehtaalle ja sain tutkijoilta heti luvan äänityshommiin. Kiikutin laatikon Petäjäveden suolle,
 jonka pohjustin aamulla. Tuloksena oli reilun kolmen tunnin äänite suoraan pelipaikalta enemmän kuin lähietäisyydeltä. Äänityslaatikko saa muutamaan otteeseen vastaansa siipien läiskettä.

Kuvassa teerien aktiivisuus Petäjävedellä. Eli auringonnousun molemmin puolin taisto käy ja auringonnousun aikaan kiivaimmillaan.

Kuuntele ääninäyte teeren soitimelta (80s)

Kaikki äänittämisen kanssa tekemisissä olevat tietävät, että laite, johon mikrofonit asetetaan sekä sen päälle tuleva tuulisuoja maksavat maltaita.

Vuosien varrella olen rakennellut jos jonkun näköistä viritelmää mikkien suojaksi ja lopulta päätynyt kaupalliseen versioon. Rycoten malli 4 on ollut käytössäni jokusen vuoden.

Käytännöllisessä ja hyvässä tuulisuojassa, kehdossa ja kahvassa ei ole moittimista. Laatuvehkeitä, vaikkakaan eivät ehkä 500 euron arvoisia.

Ongelma tuli kuitenkin vastaan melko pian käyttöönoton jälkeen. Yhdelle mikille tarkoitettuun suojaan sai tungettua kaksi pötkylää, mutta varsinaisesta kolinoiden vaimennuksesta ei voinut enää puhua. Mikkipari kolisee runkoon tuon tuosta ja kädessä pitäen brummia on törkeän paljon. Vaati siis jalustan kaverikseen.

Vielä ylitsepääsemättömämpi ongelma tuli vastaan aloitettuani tilaäänitykset. Kolmea, saati neljää, mikkiä ei yhteen pisteeseen saanut enää sitten mitenkään.

Paluu juurille, eli tuulisuojan omatoimiseen suunnitteluun ja rakenteluun oli edessä.

Onneksi kokemusta aiemmista yrityksistä oli paljon, mallina Rycoten suoja, joten pari kuukautta sitten käärin hihat ja aloin hommiin.

Ensimmäinen oivallus oli käyttää mikkien varsinaisena jalustana kahta mikkistandin pitkää alustaa. Niihin on valmiiksi tehty jalustan paksummilla kierteillä olevat reiät, joten ne pystyy kiristämään kiinni toisiinsa.

Kuvassa oikealla on alempi standin alusta.

Yhteen liitettävien alustojen väliin tulee kiinni itse tuulisuoja ja päällimmäiseen alustaan laitoin pop-niiteillä kiinni neljä rengasta, joihin mikrofonit sitten kiinnitetään kumilenksuilla. Kaikki tekniset ratkaisut näkyvät kuvassa.

Tuulisuoja on noin 1 mm paksua reikäteräslevyä, joka on taivutettu sylinterin muotoon. Standin alustojen ruuvien kohtaan on tehty urat, joista yksi on muita isompi. Siitä tulevat ulos mikrofonien johdot.

Teräslevyn reunat on suojattu jeesusteipillä. Koska teipatut osat ja sandin alustat menevät päällekkäin, ääntä estävä osa tuulisuojaa on vain noin 3 senttiä leveä kaistale suojan alaosassa.

Reikälevy on neliöreikäistä ja noin millin paksuista, jota on vielä melko helppo käsin taivuttaa.

Olen vuosien saatossa testannut useita eri silkkimateriaaleja tuulisuojan kankaana. Rycoten suojassa kangas oli flanellia, joten laitoin tämän kertaiseen versioon sitä. Väri löytyi Minimanin valikoimista.

Päätyjen virittely on tässä vaiheessa vielä hieman kesken. Ne ovat Etolasta löytyvän muovipullon kaulaosat, jotka on porattu auki. Sisäpuolelle tulee samaista flanellikangasta.

Tuulisuojan voi ruuvata suoraan jalustaan, sillä standien kierteet ovat samat kuin tavallisessa kolmijalassa.

Päälle tulee vihreä flanellikankainen tuulisuojapussi, talvea varten valkoinen ja lisäksi karva.

Nikkaroiminen on kivaa. Lisäksi se säästää seteleitä. Tämän tuulisuoja/kehto-systeemin hinta on:

standin alustat 2 x 20 = 40
metallilevy 0,4
metallirenkaat 1
kumilenksut 1
kangas 0,7
väri 3
popniitit 3 (pussi, jossa on 100 kpl. Tarvitaan 4)
popniitin terät 1
muovipullot 2 x 3 = 6

Tekee yhteensä 56 euroa ja 10 senttiä, eli 10% Rycoten suojasta.

Harakkatasku ja rannan äänimaisemaa, Oriental Magpie-Robin (Copsychus saularis)
7.1.2010 Thaimaa, Phang Nga, Khao Lak South Beach – FI-SFN-10-00001

Lataa äänitiedosto (ac3) 5:16 (16,8 Mb)
Sopiva ohjelma tiedoston soittamiseen on mm. ilmainen VLC-player

Ollaan Khao Lakin hotellialueen reunamilla. Andamaanien meren rauhalliset mainingit lipuvat kohisten rantaan. Kauempana aamuvirkut thaimaalaiset pystyttävät bambumajoja, joissa muutamaa tuntia myöhemmin sadat turistit saavat syödäkseen. Nämä äänet kantautuvat taustalta vaimeina. Pääosassa edustalla ovat aamuvirkut linnut ennen kuin ihmisten äänet hieman myöhemmin peittävät ne alleen.

Äänitteen pääosassa alkupuolella vislailee harakkatasku (harakkarastas), Oriental Magpie-Robin. Kaunis mustavalkoinen koiras istuu hotellin aidalla ja laulaa rastasmaista lähes samanlaisena toistuvaa kirkasta säettä.

Harakkatasku Khao Lakissa

Pihamainat – Common Myna – huutelevat jossain kauempana karkeita säkeitään, hieman kauempana Sieppokäpinkäinen (Hemipus picatus) – Bar-winged Flycatcher-Shrike – laulaa ensimmäisen minuutin aikana muutamia säkeitä, jotka ovat muistuttavat hieman meikäläisen sinitiaisen laulua. Alkupuolella äänitettä (01:01) mikrofonien vieressä innostuu laulamaan kookosmedestäjä – Brown-throated Sunbird – nopeatempoista tvit-tvit-tvit… säettä, joka hieman myöhemmin muuttuu hitaammaksi ja lajityypillisemmäksi säkeeksi, jossa tvit-ääniä kuuluu hieman alle sekunnin välein. Edustalla, lähellä mikrofoneja, käy myös laulun innostuneen alun paikkeilla toinenkin medestäjä, jonka lajista ei lyhyestä kutsuäänestä voi sanoa mitään.

Thaimaassa on useita oravalajeja, jotka melkein kaikki ovat meikäläistä oravaa suurempia ja kovaäänisempiä. Yksi orava seurailee rantaviivaa ja pysähtyy hetkeksi seuraamaan touhujani bambutiheikön lomasta. Se päättää varoittaa lajitovereitaan (1:13) ankaralla raksutuksella, joka ei kuulosta lainkaan eläimen ääneltä.

Oravan touhuja seurailevat viirukorvabulbulit – Streak-eared Bulbul – huikkaavat ilmoille hieman räkättirastasta muistuttavan räksytyksen (1:52 sekä 2:32). Tähän aikaan vuodesta tämän lajin linnut elelevät aina pareittain.

Muutaman kymmenen metrin päässä on korkea rantapuu, jossa istuu lähes täysin lehvästöön sulautuva Marmoriseppä – Lineated Barbet (Megalaima lineata). Sen tuntee kuuluvasta kaksiosaisesta samanlaisena toistuvasta äänestä, joista ensimmäinen on matala ja toinen korkeampi. Seppä huutelee läpi koko äänitteen samalla paikalla, vain päätään hieman käännelleen.

Marmoriseppä on tavallinen lintu Khao Lakissa.

Samaiseen korkeaan puuhun sepän kaveriksi pelmahtaa myös aasiankalastaja – White-throated Kingfisher. Nimestään huolimatta tämä laji ei kalasta, vaan kyttää sammakoita ja liskoja. Lintu lähtee lentoon noin (3:55) päästäen ankaran räksytyksen.

Keltaviirubulbuli – Stripe-throated Bulbul aloittaa noin kohdassa (3:30) sen pulppuileva säe kuullaan taustalla vain muutaman kerran. Keltaviirubulbulia kuullaan äänitteen päälajina tällä levyllä raidalla ???
Seppien omalaatuisten äänien kavalkadiin kuuluu myös kohdassa (4:09) alkava kilkkusepän – Coppersmith Barbet – yksitoikkoinen tuksutus. Täsmälleen samanlaisena ja tasaisena, noin 2 kertaa sekunnissa toistuva tuk-tuk-tuk… kaikuu jostain kauempaa.

Tähän päättyy tunnelmapala Thaimaan Khao Lakin hotellialueen rauhallisesta aamusta.

Khao Lak South Beachin maisemaa. Edustalla Hotelli Merlin, taustalla Emerald Beach.

Mikitystyyppi (Double-MS + M)
Mikrofonit (Sennheiser ME64, Sennheiser ME62, Sennheiser MKH 60, Sennheiser MKH 30)
Rycote-tuulisuoja + jalusta, peili + monopodi
Tallennin: Edirol R-44
Raidat (L, R, C, LFE, Ls, Rs) 5.1
Originaalin raidat: L(Mf)-R(S)-L(Mb)
Näytteenottotaajuus: 48 kHz
Bittisyys: 24
Sony Sound Forge Pro 10

Hiljaiset alueet

On taas se aika, kun katsoo karttoja silmäillen mahdollisia tulevia äänityspaikkoja. Aiemmin olen saanut apuja ympäristökeskuksen tuttaviltani, mutta huomasin, että tieliikelaitoksen sivuilla on erinomaiset liikennemääräkartat, joista hiljaiset alueet ratkeavat yhtä hyvin tai paremmin.

Tsekkaa tästä alueesi liikennemäärät. PDF-karttoina on käytännössä kaikkien merkittävien teiden kokonaisliikennemäärät ja mikä tärkeämpää erikseen raskaanliikenteen määrät.

Kopsasin kartan koneelleni ja väritin punaisella ne alueet, jotka ovat Jyväskylän lähiseudulla todennäköisesti hiljaisimmat. Myös tässä punaisella esitetyillä alueilla vuorien laet saattavat olla melualuetta. Toisaalta valkoisella selkeällä melualueella,syvemmissä laaksoissa on aivan mainioita äänityspaikkoja.

Tässä on Jyväskylän lähialueiden hiljaiset alueet. Pohjakarttana on tiehallinnon liikennetiheyskartta.

Mustarastas, Blackbird (Turdus merula)
22.6.2009 Finland, Vehmaa, Appuljärvi – FI-SFN-09-00383

Lataa äänitiedosto (ac3) 2:35 (8,4 Mb)
Sopiva ohjelma tiedoston soittamiseen on mm. ilmainen VLC-player

Juhannuksen jälkeistä aamuista tunnelmaa Varsinais-Suomessa olevan mökin pihalta. Mustarastaalla on poikaset lähistöllä ja emo varoittelee kiivaasti edustalla siirtyen välillä myös hieman takakaiuttimien puolelle. Kaukana oikealla huutelee hyvin korkealla äänellä pyyemo, jonka poikaset ovat levällään maastossa. Ympäriinsä räpistelevät poikaset vastailevat välillä emon kutsuun.

Tässä on mukavasti kypsäksi muuttuvan kesäaamun ääntä ja varsin viehkeä kesän tunnelma ja kolmiulotteinen maisema, jossa on taustalla laulavia kohteita eri etäisyyksillä ja suunnilla. Läheinen järvi tuo sopivasti kaikua joihinkin taustan ääniin.

Mikitystyyppi (Double-MS)
Mikrofonit (Sennheiser ME64, Sennheiser MKH 60, Sennheiser MKH 30)
Rycote-tuulisuoja + jalusta
Tallennin: Tascam HD-P2 + Fostex FR2-LE
Raidat (L, R, C, LFE, Ls, Rs) 5.1
Originaalin raidat: L(Mf)-R(S)-L(Mb)
Näytteenottotaajuus: 48 kHz
Bittisyys: 24
Sony Sound Forge Pro 10

Ongelma laatikkoäänittämisessä

Viime vuosina äänittämisessä eniten harmittanut ja vaivaa aiheuttanut ongelma on ollut tallentimiin mahtuvan äänitteen kesto.

Kaikissa kolmessa käyttämässäni mallissa, Fostexin FR2-LE:ssä, Edirol R-44:ssä ja Tascamin HD-P2:ssa ääni tallennetaan kortille. Fostexissa ja Tascamissa tallennus tapahtuu CF-kortille ja Edirolissa fyysisesti pienikokoisemmalle SD-kortille.

Kortit alustetaan kaikissa FAT32-mukaisiksi, joissa suurin tallennettava tietomäärä on 32 Gb. Siitä syystä tuntuukin järjettömältä, että kaikissa edellä mainituissa tallentimissa kuten myös Canonin järjestelmäkamerassani suurin käytettävissä oleva kortti on 8 Gb. Mitään järkevää syytä tuohon rajoitukseen ei ole!

Paljonko ääntä kortille mahtuu?

Kahdeksaan gigaan tallentaa 44/16 ääntä yhteensä reilut 12 tuntia. Se tarkoittaa, että aamun parhaan äänitysajan tallennukset pitää aloittaa edellisenä iltana klo 20-22. Yleensä parhaat äänityspaikat ovat kaukana kaupungista, joten pahimmillaan käyntejä Korpilahden, Luhangan tai Laukaan perämetsissä ja ruovikoiden laitamilla on saanut tehdä kahdesti päivässä. Jossain vaiheessa kevättä homma alkaa puuduttamaan.

Kallis vaihtoehto ratkaisee ongelman

Ainoa vaihtoehto vuorokauden mittaisiin tallennuksiin, jotka ovat logistisesti paljon järkevämpiä, on ollut ostaa kiintolevylle tallentava tallennin. Sellainen mahdollistaa jopa viikon (tai pidemmätkin) yhtämittaiset äänitykset, jos vain virtaa on saatavilla.

Ongelmana näissä tallentimissa on, että niiden hinnat karkaavat kohtalaisen korkeiksi. SoundDevicen mainioita tallentimia saa 1600 eurosta ylöspäin. Yläraja kiintolevytallentimissa on jossain 30 000 euron hujakoilla.

Tascamin insinööreille kaksi kiloa suklaata

Kansainvälisellä äänittäjien keskustelupalstalla tuli kuukausi sitten minulle hyvin tärkeä tieto: Tascam on julkistanut päivityksen HD-P2-tallentimelle joulukuun 2009 alussa. Päivityksen jälkeen tallennin ymmärtää 16 Gb kortteja, joista testatut oli lueteltu sivuilla.

Tieto kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, joten päätin vastoin normaalikäytäntöjä tarttua toimeen ja testata omalla laitteellani, asentuuko ja toimiiko päivitys, kuten luvattiin.

Latasin paketin Tascamin web-osoitteesta ja kopioin yhdelle 8 Gb kortille paketissa olleen .bin-tiedoston. Kylmä hiki otsalla päivitin käyttiksen tallentimeen. Kumma kyllä, laite käynnistyi muitta mutkitta ja jännityksellä lykkäsin laitteeseen 16 Gb kortin, jonka alustin samantien.

Jo ennen päivitystä tallentimeni näytti kortille mahtuvan 44/16 ääntä reilun tunnin verran. Sen verran jo tiesinkin, että yli vuorokauden mittainen äänitys näyttää Tascamissa juuri tuolta. Maksimi näyttö on 24 tuntia ja sillä hyvä. Ennen päivitystä tallennus loppui, kun 8 Gb oli tallennettu. Loput 8 Gb jäivät siis tyhjäksi, sillä laite ei ymmärtänyt kortin laajuutta. Kun kortin tietoja kävi katsomassa Tascamin valikoista, näki, että alustus oli kuitenkin tehty 8 Gb mukaan!

Kun alustin 16 Gb kortin päivityksen jälkeen, näytti jäljellä olevaa tallennusaikaa olevan samalla tavoin reilun tunnin verran. Alustetun kortin tiedoissa oli kuitenkin muutos. Nyt se oli tunnistettu 16 Gb kokoiseksi, joten aloitin testitallennuksen iltapäivällä.

Seuraavana aamuna tarkistin, oliko laite pysähtynyt vanhaan malliin reilun 12 tunnin äänityksen jälkeen. Punainen valo loisteli kuitenkin ja tallennetun äänitteen tunnit ja minuutit vilkkuivat vinhaan eteenpäin. Tuuletuksen paikka! Vilkaisin jäljellä olevaa äänitysaikaa. Se summattuna jo tallennettuun näytti, että kortille vilahtaa peräti reilut 25 tuntia ääntä!

Tallennin jäi päälle töihin lähtiessä ja iltapäivällä virastoajan jälkeen vilkaisin tallenninta, mihin aikaan se oli pysähtynyt. Vastaus oli 23:59:59.

24 tunnin raja oli siis liian kova pala jopa Tascamin insinööreille, jotka tekivät uroteon 16 Gb korttien toimivuuden kanssa. Kortille jää siis edelleen reilun tunnin pätkä käyttämätöntä tilaa, mutta en valita.

Nyt saan talteen vuorokauden mittaisia äänityksiä ja se on minulle iso juttu se!

Hiljaisena talvipäivänä ei mieli kerta kaikkiaan voi ymmärtää, että jossain päin maailmaa on yli 30 astetta lämmintä ja linnuilla pesimä- ja laulukausi parhaimmillaan.

Tänä vuonna suuntasin vaimoni kanssa Thaimaan Phan Ngan provinssiin kylmyyttä karkuun, mukanani tilaäänityslaitteisto höystettynä peilihärväimellä. Systeemi oli ensimmäistä kertaa tosi toimissa.

Matka alkoi tammikuun toisena ja takaisin Suomeen palattiin 16. päivä. Väliin mahtui äänittämistä muutamissa vakiopaikoissa, lähinnä hotellin lähiympäristössä ja yhdessä viidakkopaikassa. Kaikki kaavaillut kansallispuistoäänittelyt jäivät toiseen kertaan, nyt ei vaan yksinkertaisesti jaksanut. Lintuja, kuvattavaa ja äänitettävää löytyi yllinkyllin ihan läheltäkin.

Spotted Dove on tavallisin kyyhky Phang Ngan länsirannikolla. Viime vuonna Krabin ympärissä kyyhkyistä selvästi yleisin oli Peaceful Dove, joita tällä alueella oli vain muutama.

Khao Lak South Beach, 2.1.2010-16.1.2010

Hotellimme, Emerald Beach and Resort, lähialuetta sanotaan Khao Lak South Beachiksi, joka on sille hyvä nimi. Khao Lak on itse asiassa pieni virta, joka laskee mereen hotellin lähettyvillä. Hotellialueelta pohjoiseen on noin kolmen neliökilometrin kokoinen niemi, jossa Lamrun kansallispuiston viidakkoalue ulottuu merenrantaan saakka. Hotellilta noin kilometri sisämaahan ja muutama satametriä ylämäkeen päin alkaa niin ikään varsin koskemattoman oloinen viidakkoalue ja kaiken lisäksi noin puolen kilometrin päässä hotellilta, keskellä karmean näköisiä avohakuita on noin kymmenen hehtaarin kokoinen upea viidakkopläntti, josta johtaa kapea soiro metsää niin ikään meren rantaan.’

Yllättäin myös hakkuuaukea oli hyvää lintupaikkaa, sillä pieninkin puska oli yleensä täynnänsä lintuja.

Itse hotellialue oli siis Phang Ngan mittapuulla ikimetsän ympäröimä, joten ei ollut ihme, että hotellin alueella olevat yksittäiset kukkivat ja hedelmää kantavat puut houkuttivat paikalle aivan aitoja viidakkolintuja.

Juuri taman leppoisammaksi ei Orange breasted Green Pigeonin kuvaaminen voi tulla. Jos homma rasittaa, on vieressa 28 asteinen uima-allas.

Wreathed Hornbill pariskunta, viidakon lintu, jota ei pitanyt nakya lahimaillakaan, kauhoi eraana iltana hotellin ylitse.

Lineated Barbetilla on hyva suojavari. Kuva hotellin sisapihalta, jonne kuului parhaina aamuina viisi seppalajia, Red throated ja Gold whiskered laheiselta viidakkoalueelta, Lineated, Blue eared hotellialueen laitamilta ja Coppersmith suorastaan lahipuista.

Brown Shrike on saanut jo tayden juhlapuvun, vaikka eletaan vasta vuoden ensimmaisia paivia. Hakkuuraivio hotellin lahistolla oli lepinkaisten mieleen. Parhaina aamuina laskin rinteelta 6 lintua.

Ashy Minivet on merkillinen vaaleiden Ashy Drongojen seuralainen. Lahes aina, kun loytaa toisen lajin, niin toinenkin luuraa jossain lahistolla. Tama lintu on kuvattu hakkuuraivion reunamilta upean bambumetsikon latvuksista.

Dark-sided Flycatcher on yllattavan vaikea erottaa maastossa Asian Brown Flycatcherista. Vaikka rinnan poikki meneva tumma vyo on periaatteessa helppo tuntomerkki, tekee valaistus sen monesti hieman epamaaraiseksi. Varmin tuntomerkki on alapera. Dark-sidella on se on tumma, Brownilla vaalea. Nokkakin on suuntaa antava tuntomerkki. Dark-siden nokka on hento ja Brownin taas kokoon nahden kohtalaisen jarea.

Forest Wagtail on hyvin huomaamaton laji, vaikkakaan ei kovin arka. Kuvan linnut loytyivat lahes rantaviivasta, hakkuuaukean laitamilta. Nimestaan huolimatta ei siis liene aivan umpimetsan asukkeja. Sain samaisesta tilanteesta muutamia aanityksiakin, joille on taltioitunut lajin peippomainen kutsuaani.

Yellow-vented Bulbul on yleinen ja kuuluva lintu kaikkialla rannikkoalueella lähellä asutusta. Kuvan lintu rakensi pesää lähes maan rajaan elämänlangan tyyppisen kasvin peittämän matalan puskan sisään soistuneelle ja kostealle paikalle.

Common Tailorbird on lähes yhtä riippuvainen rannikkoalueesta kuin turkulainen lintuharrastaja, joka voi pahoin eikä näe enää mitään jouduttuaan yli kilometrin etäisyydelle merestä. Kuvan lintu pesi hotellin kupeessa. Pelkästään oman hotellimme alueella oli vähintään neljä reviiriä.

Aivan hotellin edustalla oli muutaman aarin lammikko ja kosteikko, jossa oli niin White-breasted Waterhen kuin kuvan Yellow-bellied Priniakin. Kuvan lintu sirkutti säettään joka aamu kosteikon reunamilla olevissa puskissa. Sukulaislajin Rufescent Prinian löysi taas hakkuuaukelta pikkuparvista ja laulavia lintuja avoimesta puistomaisesta metsästä hakkuuaukean laitamilta.

Viirukorvaisista bulbuleista Streak-eared on hyvin yleinen ja tähän aikaan vuodesta niitä löytyy pareittain vähän joka puolelta. Kuvassa on toinen ja vain rannikolla viihtyvä Olive-winged Bulbul, joita löysin viime vuonna Hong-saarelta enemmänkin. Kuvan lintu käväisi Streak-eared Bulbuleiden reviirillä hakkuuaukean keskellä ja häädettiin heti kauemmas. Ilmeisesti kyseessä oli vaelteleva lintu, sillä en nähnyt lajia enää tuon jälkeen.

Streak-eared Bulbulin poski on mustavalkoisen viiruinen, eikä alaperässä tai siivellä ole lainkaan muita värejä kuin harmaanruskeaa. Viirukorvista Olive-winged on selvästi värillinen lintu, Streak-eared "väritön".

Hakkuuaukean keskellä ruohoston siemenien kimpussa hääräsi pikkuparvi Scaly-breasted Munioita.

Nätit mikrokokoiset haukat, Black-thighed Falconet, joita näin viikkoa aiemmin Chongfallakin löytyivät myös hotelimme vieressä olevan pellon keskelle jääneestä kuivuneesta puusta. Ei taidakaan olla varsinainen harvinaisuus.

Pacific Swallow on runsas hotellialueella, muttei aivan yhtä yleinen kuin haarapääsky.

Alla on lista lajeista, jotka on nähty Khao Lak, South Beachin alueella, joka rajautuu pohjoisessa Lamrun kansallispuistoon, etelässä Naval Golf Clubiin ja idässä Phuketista Khao Lakiin vievään tiehen. Retkeilin alueella joka päivä. Se yhdistettynä melko vaihtelevaan ja hyvään habitaattiin selittää listan mittavuuden.

Khao Lak South Beach (Google Maps)

Grey-capped Woodpecker, Gold-whiskered Barbet, Lineated Barbet, Blue-eared Barbet, Red-throated Barbet, Coppersmith Barbet, Wreathed Hornbill, Common Kingfisher, Collared Kingfisher, White-throated Kingfisher, Black-capped Kingfisher, Blue-tailed Bee-eater, Chestnut-headed Bee-eater, Greater Coucal, Plaintive Cuckoo, Banded Bay Cuckoo, Green-billed Malkoha, Indian Roller, Vernal Hanging Parrot, Swiftlets sp. Grey-rumped Treeswift, Spotted Dove, Orange-breasted Green Pigeon, Thick-billed Green Pigeon, White-brested Waterhen, Common Sandpiper, Pieni Accipiter-suvun haukka (mahdollisesti Chinese Sparrowhawk), Iso petolintu (luultavasti Oriental Honey Buzard), Black-thighed Falconet, Little Cormorant, Chinese Pond Heron, Brown Shrike, Black Drongo, Ashy Drongo (harmaa muoto), Large-billed Crow, Black-naped Oriole, Ashy Minivet, Bar-winged Flycatcher-Shrike, Asian Brown Flycatcher, Dark-sided Flycatcher, Oriental Magpie Robin, Asian Glossy Starling, Common Myna, Barn Swallow, Pacific Swallow, Black-crested Bulbul, Red-whiskered Bulbul (karannut häkkilintu), Shipe-throated Bulbul, Yellow-vented Bulbul, Streak-eared Bulbul, Olive-winged Bulbul, Golden-bellied Gerygone, Rufescent Prinia, Yellow-bellied Prinia, Common Tailorbird, Dark-necked Tailorbird, Yellow-browed Warbler, Two-barred Warbler, Abbot’s Babbler, Puff-throated Babbler, Striped Tit Babbler, Thick-billed Flowerpecker, Orange-breasted Flowerpecker, Scarlet-backed Flowerpecker, Brown-throated Sunbird, Olive-backed Sunbird, Little Spiderhunter, Forest Wagtail, Eurasian Tree Sparrow, Scaly-breasted Munia.

Lamru NP, Elephant Safari 13.1

Parina päivänä tein kävelyn Elephant Safarin suuntaan, joka on Khao Lakin kylän eteläpuolella South Beachista suoraan itään. Tie vie puiston laitaa vesiputouksille, näköalaravintolalle ja siitä eteenpäin upealle viidakkoalueelle. Tässä parhaat havikset.

Black-crested Bulbul, Black-headed Bulbul, Stripe-throated Bulbul, Red-throated Barbet, Gold-whiskered Barbet, Lineated Barbet, Black-naped Oriole, Scarlet-backed Flowerpecker, Orange-bellied Flowerpecker, Brown-throated Sunbird, Striped Tit Babbler, Abbots Babbler, Puff-throated Babbler, White-bellied Kingfisker, pieni Accipiter/suvun haukka (mahdollinen Chinese Sparrowhawk), Vernal Hanging Parrot, Greater Coucal, Hill/Tickell’s Blue Flycatcer (koiras), Orange-headed Thrush, Black-and-Yellow Broadbill, Bar winged Flycatcher Shrike

Lamru NP, Chongfa vesiputoukset 3.1, 4.1, 5.1, 11.1.

Lamru NP, Chongfan vesiputous (Google Maps)

Noin vartin ajomatkan päässä hotelliltamme oli alueen upein luontokohde Chongfan vesiputoukset.

Chestnut-breasted Malkoha Chongfalla 3.1. Lintu oli paikalla kolmena aamuna, mutta vaati aina reilun odottelun.

Grey Wagtail on yleinen lintu kaikkialla rannikolla ja jokien varsilla. Kuvan lintu on kuvattu Chongfan tekoaltaan padolla.

Kolmena aamuna staijasin puita ja äänittelin luonnonpuiston portin liepeillä ja kerran teimme Riikan kanssa yhteisen retken tuonne ja kävelimme noin 800 metrin päässä portilta oleville vesiputouksille. Kerrassaan upea paikka, jonka näkee myös lajilistasta!

Blue-eared Barbet, Red-throated Barbet, Chestnut-breasted Malkoha, Vernal Hanging Parrot, Swiftlets sp., Grey-rumped Treeswift, Whiskered Treeswift, Iso petolintu (mahdollinen Serpented Eagle), iso petolintu (mahdollinen Oriental Honey Buzard), Chinese Pond Heron, Greater Green Leafbird, Large-billed Crow, Ashy Drongo (harmaa muoto), Dark-sided Flycatcher, Grey Headed Canary Flycatcher, Velvet-fronted Nuthatch, Black-headed Bulbul, Black-crested Bulbul, Stripe-throated Bulbul, Dark-necked Tailorbird, Yellow-browed Warbler, Striped Tit Babbler, Grey-throated Babbler, Crimson/Scarlet-breasted Flowerpecker, Orange-bellied Flowerpecker, Scarlet-backed Flowerpecker, Purple-throated Sunbird, Olive-backed Sunbird, Yellow-eared Spiderhunter, Little Spiderhunter, Grey Wagtail, Grey-and-Buff Woodpecker, Lineated Barbet, Little Cormorant, Cream-vented Bulbul, Brown/Red-throated Sunbird, Crimson Sunbird, Purple-naped Sunbird, Fork-tailed Swift, Silver-rumped Needletail, Banded Kingfisher (yksi lintu kahtena päivänä), Black-and-Yellow Broadbill (yksi lintu kahtena päivänä), Chestnut-headed Bee-eater, Thick-billed Flowerpecker, Black-thighed Falconet, Blue-winged Leafbird, Ashy Minivet, Black-naped Oriole, Large Woodshrike, Asian Brown Flycatcher, Spectacled Bulbul, Yellow-bellied Bulbul,Ochraceous Bulbul, Two-barred Warbler, Abbot’s Babbler, Moustached Babbler, Grey-breasted Spiderhunter

Laem Pakarang 9.1.,

Laem Pakarangin niemi (Google Maps)

Tassa kasa Laem Pakarangin kahlaajia. Kivella, rantakurvien seassa, karikukko, tundrakurmitsa ja joku harmaa kahlaaja. Paikalla on tanakin talvena ollut yksittainen Grey tailed Tattler ja liki ensimmainen lintu, jota rannalta putkella katselin naytti kovasti talta. Valitettavasti en nahnyt ylaperaa, enka pyrstoa. Koska lintu torkkui, taksi ja vaimo vierella taputtivat vasemmalla jalalla tahtia, siirryin skouppaamaan muita lintuja. Kun palasin katsomaan paikkaa, jossa potentiaalinen harmaaviklo istuksi, oli se tietenkin havinnyt. Tassa kuvassa oleva lintu saattaisi hyvinkin olla samainen tapaus, silla kuva on likimain viimeisia, joita paikalta otin. Eipa tasta kuvasta paljon koostu tai en ainakaan mina. Melkoisen tasaisen harmaaltahan linnun selka kuitenkin nayttaa.

Great Sand Plover oli yleinen lintu Laem Pakarangilla.

Pacific Golden Plover oli niin ikään runsas näillä rannoilla.

Eteläisessä Thaimaassa harvalukuisena talvehtiva Chinese Egret muistuttaa paljon Pacific Reef Egretin vaaleaa muotoa. Tässä kuvassa olevat linnut ovat Chinese Egretejä, sillä niiden nokan kärki on terävä ja nokka selvästi alas kaareva.

Laem Pakarang on upea niemenkärki, joka on tunnetustu hyvä kahlaajapaikka. Kävin siellä parina päivänä nousuveden ollessa korkeimmillaan.

Great White Egret, Chinese Egret, Little Egret, Chinese Pond Heron, Lesser Sand Plover, Great Sand Plover, Terek Sandpiper, Ruddy Turnstone, Grey Plover, Pacific Golden Plover, Common Greenshank, Eurasian Curlew, Whimbrel, Common Kingfisher, pieni Accipiter suvun haukka (mahdollinen Chinese Sparrowhawk), Bar tailed Godwit, Richards Pipit

Thai Muang Golf Course 10.1.

Thai Muang Golf Coursen oikea sijainti (Google Maps) Kävin vain tuolla kuvassa vaaleampana erottuvalla alueella. Kenttää olisi jatkunut vielä kilometrikaupalla etelämmäksikin.

Pacific Golden Plover oli hyvin runsas hylätyn golf-kentän laidunnetuilla niityillä.

Menin golf-kentälle etsimään useita kottaraislajeja, joita siellä nähdään talviaikaan. Ainoa laji, jota löysin oli Rosy Starling, eurooppalaisille tuttu lintu, mutta thaimaalaisittain kova havainto. Itse näin viisi lintua. Palattuani huomasin netistä, että linnut olivat kaiketikin löytyneet edellisenä päivänä!

Talvella on tällä maan kolkalla Asian Brown ja Brown-streaked Flycatcheria, sieppoja, jotka muistuttavat toisiaan melkoisesti. Jälkimmäinen on paikkalintu (tai melkein) ja Asian Brown taas tunnetusti pitkän matkan muuttolintu, jota odotetaan Suomeenkin. Lajit erottaa vaatimattoman lintukirjani mukaan siitä, että Brown-streakilla on lyhyempi ulottuma, lämpimämmän ruskea selkä, tertiaalien reunat ruskeat eivätkä vaaleat ja nimensä mukaisesti sen rinta on viiruisempi. Näissä kuvissa olisi noista tuntomerkeistä päätellen ehdottomasti Asian Brown eikä Brown-streaked.

Matalalla kentän yli liihotteli nuori Oriental Honey Buzard. Varsin eri näköinen lintu, mitä katselin 10 kuukautta aiemmin Israelissa.

Kottaraisten bongausreissu ja suippopyrstökurppien sekä siperiankurmitsojen äänitysreissu oli päättyä alkuunsa, kun yritin tuloksetta selvittää täydellisen kielitaidottomalle kuskille, minne pitäisi olla menossa. Kartanlukutaitoa thaimalaisilla ei ole ollenkaan, he vaan jotenkin perimätietona osaavat yleensä mennä paikasta toiseen. No hylätty golf-kenttä löytyi ja tässä lajilistaa:

Coppersmith Barbet, Lineated Barbet, Pacific Golden Plover, Red-wattled Lapwing, River Lapwing, Large-billed Crow, Oriental Honey Buzard, Brahminy Kite, White-breasted Kingfisher, Common Iora, Black/Bronze Drongo, Bronze Drongo, Lesser Whistling Duck, Olive-backed Sunbird, Brown Flycatcher, Brown Shrike, Ashy Tailorbird, Red-throated Pipit, Blyth’s Pipit, Richard’s Pipit, Common Snipe, Pintail Snipe, Yellow-vented Bulbul, Pacific Swallow, White-vented Myna, Common Myna, Rosy Starling, Little Egret, Cattle Egret, Chinese Pond Heron, Little Cormorant, Peaceful Dove, Spotted Dove, Hoopoe, Green Pigeon sp., Greater Coucal, Asian Koel, Blue-tailed Bee-eater, Black-naped Oriole, Grey Wagtail, Pied Fantail.

Khao Sok, Siam Safarin hotelli ja retket 8.1.-9.1.

Siam Safarin majoitus Khao Sokin liepeillä

White-throated Kingfisher on alueen yleisin ja aanekkain kuningaskalastaja. Kuvan lintu on Khao Sokin lahistolle tehdylta kanoottiretkelta.

Dollarbird on sininarhien sukua, vaikkei silta nayta. Vasta lennossa tajuaa yhtalaisyyden, kun siipien upeat kuviot paljastuvat. Raakyva kutsuaanikaan ei Rollereista juuri poikkea.

Teimme yönyli retken Khao Sokin kansallispuiston liepeille Siam Safarin järjestämällä retkellä, joka löytyy Aurinkomatkojen tämän talven retkitarjonnasta. Mukana oli hyvä suomalainen opas ja retki oli tyypillinen turisteille tarkoitettu elämyssafari. Norsulla ratsastelun, kanootilla sateessa meloskelun, niljakkalla karstivuoden kupeella vaeltelun ohella ehti nähdä ja kuulla vilaukselta jonkun linnunkin. Yöpaikka oli ison tien varressa ja noin 15-20 kilometrin päässä kansallispuiston päämajan alueesta.

White-throated Kingfisher, Little Spiderhunter, Dark-necked Tailorbird, Common Iora,  Large-billed Crow, Blue Rock Thrush, Common Tailorbird, Dollarbird, Black-headed Bulbul, Red-eyed Bulbul, Stripe-Throated Bulbul, White-rumped Munia, Common Myna, Yellow-browed Warbler, Two-barred Warbler, Fork-tailed Swift, Red-rumped Swallow, Striated Swallow, Peaceful Dove, Spotted Dove, Striped Tit Babbler, Puff-throated Babbler, Chestnut-winged Babbler, Black-capped Babbler, Moustached Babbler, Plaintive Cuckoo, Ashy Drongo (harmaa muoto), Oriental Magpie Robin, Orange-bellied Flowerpecker, Olive-backed Sunbird, Grey-capped Woodpecked, Blue-eared Barbet

Mu Koh Similan 6.1.

Mu Koh Similanin saariryhmä

Nicobar Pigeon on monelle lintuharrastajalle paa-asiallinen syy kayda Similanilla. Valtavan hienot snorklailu ja sukellupaikat olivat kokemuksena aivan toista luokkaa tahan puluun verrattuna.

Snorklailureissun oheistuotteena jokunen lintuhaviskin.

Sterna sp. (töyhtötiirojen näköisiä avomerellä), Green Imperial Pigeon, White-bellied Sea-eagle, Nicobar Pigeon, Asian Koel, Pacific Reef Egret (tumma)

Koh Surin 12.1.

Koh Surinin saaret

Siirtymät mantereelta saarille tehdään nopealla pikaveneellä, jonka kyydistä lintuja ja lentokaloja näkee, muttei määritä. Matka Surinille kulkee melkoisen matkan likimain rannikon suuntaisesti alueella, jossa on paljon kalastajia. Siitä syystä tällä matkalla näkee paljon tiiroja. Veneen kone pysäytettiin pariin kertaan kesken matkan ja sain napattua muutaman kuva tiiroista, jotka olivat varsin poikkeuksellisen näköisiä. Yhtä läheisellä poijulla istunutta pikkutiiraa lukuunottamatta kaikki näyttivät rotevilta ja lähes lokkimaisilta. Ne olivat siis todennäköisimmin Great Crested Ternoja. Kuvanottohetkellä neljän tiiran parvi oli kaukana avomerellä matkalla kohti pohjoista ja ne osoittautuvat valkoposkitiiroiksi (WhiskeredTern).

Whiskered Tern (avomerellä), Little Tern (avomerellä), Sterna sp. (töyhtötiirojen näköisiä avomerellä), Brahminy Kite, Hill Myna, Brown-throated Sunbird, Pacific Reef Egret (tumma), Pied Imperial Pigeon